Kolmen kehän sirkuksessa kuljetaan myötä- ja vastapäivään etsimässä kirjallisuudelta kadonnutta tulevaisuutta, teorialta karannutta aikalaisuutta ja (kirjallisuus) historiasta kadonnutta menneisyyttä. Historiat, teoriat ja käytännöt törmäävät, pysähtyvät ja toistavat itseään, kehien sisä- ja ulkopuolet muuttuvat toisikseen eikä mikään ole aukotonta.

Kohinan ja vale-esseiden läpi näkyviin piirtyy ja näkyvistä katoaa parin fossiilivuosisadan kaistale läntistä ja vähän globaaliakin kirjallisuushistoriaa:
syklejä ja spiraaleja, ihmiskokeita ja tapausselosteita, outoja kysymyksiä, hylättyjä suunnitelmia, toteutuneita ennusteita, muistelmia, hakemistoja ja lukijan haamu, pehmeää avantgardea ja mutumodernismia, itseään tuhoavia teorioita ja tutkimustehtaita – ja kuten aina ennenkin, käyttämättömiä mahdollisuuksia, harkittuja loukkauksia ja ivallisia kommentteja.

Kolmen kehän sirkus on Markku Eskelisen neljäs ja todennäköisesti viimeinen kirjallisuusesseiden kokoelma.