Ainutlaatuisessa historiateoksessaan Timothy Snyder tarkastelee järkyttävää ajanjaksoa vuosien 1930 ja 1945 välillä Ukrainassa, Puolassa, Valko-Venäjällä ja Baltian maissa. Snyderin tappotantereeksi nimeämällä joukkotuhoalueella diktaattorit Stalin ja Hitler osoittivat todelliset kykynsä ja tahtonsa maanmiestensä ja vihollisväestön järjestelmälliseen hävittämiseen. Muuhun Eurooppaan verrattuna tällä Berliinin ja Moskovan väliin jäävällä alueella kuoli moninkertainen määrä siviilejä nälkään, kylmään, pakkotyöhön ja murhattuna.

Stalinin Ukrainassa toteuttaman maatalouden kollektivisoinnin seurauksena vuosina 1932-1933 kolme miljoonaa ukrainalaista kuoli. Yli 2500 tuomittiin kannibalismista. Neuvostoliiton luokkasodassa, niin kutsutun Suuren terrorin aikana 1937-1938 tapettiin satojatuhansia ihmisiä, miljoonat katosivat orjatyöhön 476 neuvostokeskitysleirin verkostoon, gulagiin, Stalinin kaavailemia kanavia, kaivoksia tai tehtaita rakentamaan.

Kristalliyönä marraskuussa 1938 satoja Saksan juutalaisia tapettiin, tuhansia liikkeitä ja satoja synagogia tuhottiin. Snyder kuitenkin osoittaa, kuinka Neuvostoliitossa oli vuoden 1938 loppuun mennessä murhattu tuhatkertaisesti enemmän ihmisiä etnisin perustein. Ennen juutalaisvainoja Hitlerin tavoitteena oli koko puolalaisen älymystön tuhoaminen. Saksan miehittämässä Puolassa tapettiin 200 000 koulutettua ihmistä; Katynin murhissa Stalin tapatti yli 20 000 puolalaista upseeria.

Vuosien 1941-1945 välillä saksalaiset toteuttivat valtaosan poliittisesta murhaamisesta. Leningradin piirityksessä tapettiin miljoona ihmistä, yli kolme miljoonaa puna-armeijan sotavankia näännytettiin nälkään. Sodan päättyessä saksalaiset ja neuvostoliittolaiset olivat tappamalla ja karkottamalla hävittäneet puolet koko Valkovenäjän väestöstä; vastaavaa tragediaa ei nähty missään muualla Euroopassa.

Saksan miehittämillä Neuvostoliiton alueilla Wehrmacht onnistui tuhoamaan juutalaismiehet kaikista pikkukylistä. Kokonaisuudessaan kaksi ja puoli miljoonaa juutalaista tapettiin järjestelmällisissä joukkoteloituksissa, yksistään Kiovan läheisyydessä 33 000 juutalaista kahdessa päivässä. Miljoonia ”ali-ihmisiä” vietiin pakkotyöhön Saksaan.

Lopulta natsien ”kuolemantehtaat” veivät juutalaisten joukkotuhon huippuunsa. Saman tapainen hävitys oli Generalplan Ostin mukaan määrä toteuttaa sodan jälkeen Saksan valtaamalla Venäjällä. Tavoitteena oli kymmenien miljoonien slaavilaisten hävittäminen. Snyder huomauttaakin, että ”saksalaiset suunnittelivat vielä pahempaa kuin mihin lopulta kykenivät”.

Tappotantereilla menehtyi yhteensä 14 miljoonaa siviiliä. Perinpohjaisen tutkimustyönsä kautta Timothy Snyder osoittaa, kuinka kaksi täysin erilaista ideologiaa toteutti samanlaisia hirvittäviä rikoksia ihmisyyttä vastaan, lähes samanaikaisesti – ja samalla alueella. Ukrainan viimeaikaiset tapahtumat panevat lukijan epäilemään, etteivät tappotantereen tapahtumat ole vieläkään unohtuneet.